Mökillä käydessämme silmääni sattui vanha ET-figuuri. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mistähän sekin on sinne ilmestynyt. Mutta sitten tajusin, että sehän on koko ET:n idea: olla muukalaisena ja eksyksissä vieraassa paikassa.
Vuoden 1982 klassikkoelokuvassa pieni avaruusolento ET jää vahingossa jälkeen aluksestaan ja päätyy yksin tuntemattomaan maailmaan, keskelle kalifornialaista lähiötä. Sen löytää pientalon takapihalta Elliott-niminen poika.
On kulunut paljon aikaa siitä, kun olen itse nähnyt elokuvan, mutta muistan, kuinka Elliotin ja ET:n välille syntyi elokuvassa syvä yhteys. Elliot osoitti kiinnostusta ja ystävällisyyttä ET:tä kohtaan, mutta myös ET oli omatoiminen ja rohkea.
Siksi ajattelenkin nyt erityisesti sitä, että monet meistä ihmisistäkin tuntevat välillä olevansa erilaisia tai poikkeavansa joukosta. Ulkopuolisuuden tunne voi iskeä uusissa tilanteissa, suurissa elämänmuutoksissa tai esim. silloin, kun tuntuu ettei tule ymmärretyksi. Tällöin meiltäkin vaaditaan rohkeutta kohdata tilanne ja toiset ihmiset.
Elokuvassa E.T. oli pelästynyt ja kaukana kotoa, mutta se ei silti luovuttanut. Se opetteli viestimään ihmisten kielellä ja rakensi kaikesta löytämästään elektroniikkaromusta laitteen soittaakseen kotiin. Se kurkotti kohti toista, vaikka maailma ympärillä oli vieras ja pelottava.
Toiset ihmiset ympärillämme voivat olla ystävällisiä, raottaa ovea ja toivottaa tervetulleeksi sisään, mutta meidän on uskallettava astua kynnyksen yli. Se tarkoittaa aina pientä riskiä tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin on – välillä ehkä myös erilaisena, keskeneräisenä ja hieman eksyksissä olevana.
Yhteyden syntyminen on mahdollista, kun uskaltaa ojentaa kätensä ja kurkottaa kohti, vaikka vähän jännittäisi.
Mitä ajatuksia tämä vanha ET-lelu sinussa herättää – tunnistatko itsessäsi hetkiä, jolloin olet joutunut keräämään rohkeuttasi astuaksesi kynnyksen yli?
