Turvallinen tila on sekä oppimisen että toipumisen edellytys

Osallistun koulutyöni puolesta koulutukseen, jossa käsitellään Israelin ja Palestiinan vaikeaa tilannetta. Opin, että Gazan alueella on sodan keskellä toiminut hyvin vaatimattomissa olosuhteissa telttakouluja, jotka ovat olleet oppilaille merkittäviä. Äärimmäisen vakavan kriisin keskellä koulu on tuonut pysyvyyden ja jatkuvuuden tunnetta sekä mahdollisuuden nähdä muita nuoria ja keskittyä hetken muihin kuin sotaan liittyä asioihin. Tällä on ollut tärkeä rooli mielenterveyden tukemisessa. Näissä telttakouluissa on usein pystytty tarjoamaan oppilaille myös jonkinlainen välipala, joka on saattanut olla nuoren ainoa ateria alueella, jossa kaikesta on pulaa.

Olemme onnekkaita, kun yhteiskunnallinen tilanne Suomessa on hyvin erilainen. Koulutuksen jälkeen jäin kuitenkin pohtimaan, että lopulta koulun merkitys on hyvin samanlainen kaikkialla. Nuorempana opettajana saatoin enemmän ajatella, että koulun tehtävänä on ensisijaisesti opettaa ja siinä sivussa kohdata oppilaat. Nyt huomaan, että ajatteluni on jossain vaiheessa muuttunut toisin päin: tärkeintä on kohtaaminen ja turvallisen tilan luominen, ja vasta sen jälkeen tulee varsinainen opetus. Oppiminen ei ole mahdollista, jos luokassa kokee turvattomuutta tai pelkoa. Sen sijaan hyväksyntä ja levollisuus luovat oppimiselle hyvän lähtökohdan. Toki opettajana tiedän, ettei tämä aina toteudu, mutta pidän sitä silti olennaisen tärkeänä tavoitteena koulumaailmassa.

Myös terapia alkaa kohtaamisesta. Tutkimusten mukaan kaikkein vaikuttavin tekijä terapiassa on turvallinen, hyväksyvä vuorovaikutus. Vasta sen jälkeen tulevat muut asiat, kuten terapiasuuntaus tai käytetyt menetelmät. Kun asiakas kokee tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin on, hän voi turvallisesti alkaa tarkastella omaa elämäänsä ja valintojaan. Hyväksytyksi tulemisen tunne lisää myös haastavissa tilanteissa vähitellen asiakkaan itseluottamusta, uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja myötätuntoa itseä kohtaan.

Turvallinen tila ei synny itsestään, mutta jokainen meistä voi olla mukana luomassa sellaista. Kun hyväksymme toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat, rakennamme maailmaa, jossa oppiminen, kasvaminen ja toipuminen ovat mahdollisia -olipa kyseessä luokkahuone, terapiatila tai arkinen kohtaaminen.