Mitä kaikkea on ahdistus?

Koulumaailmassa puhutaan lähes päivittäin nuorten ahdistuksesta. Ahdistus on myös yleinen puheenaihe terapiassa. Joskus tuntuu, että ahdistusta on kaikkialla, missä on nuoria tai nuoria aikuisia.

Toki myös aikuiset kokevat ahdistusta, mutta juuri nuorten maailmassa se vaikuttaa olevan erityisen yleistä. Mitä ahdistus oikeastaan on, ja mistä se johtuu?

Terapeuttiopinnoissa ahdistus määriteltiin toissijaiseksi tunteeksi. Se syntyy, kun ensisijainen eli alkuperäinen tunne jää huomaamatta tai tunnistamatta. Tällainen tunne voi olla esimerkiksi pelko, joka jostain syystä ei saa tilaa tulla näkyväksi. Kun alkuperäinen tunne jää piiloon, se voi alkaa oireilla epämääräisenä tunnemöykkynä – pahana olona, joka tuntuu sekä psyykkisesti että fyysisesti.

On tärkeää muistaa, että ensisijaiset tunteet, kuten pelko, ovat täysin luonnollisia ja ymmärrettäviä tietyissä tilanteissa. Pelko voi helpottua, kun sitä saa rauhassa tutkia, ymmärtää ja hyväksyä. Sen sijaan epämääräinen ahdistus voi aiheuttaa lisää ahdistusta. Nuori voi säikähtää omaa pahaa oloaan niin, että se vain voimistuu, ja näin syntyy negatiivisten tunteiden noidankehä.

Ahdistus, kuten muutkin tunteet, voi myös tarttua. Jatkuva negatiivinen puhe, niin kasvotusten kuin somessa, voi luoda vääristyneen kuvan siitä, miltä elämä ja maailma näyttävät. Vaikka ympärillä on paljon pelottavia ja ahdistavia asioita, on myös rohkaisevia ja positiivisia tapahtumia ja uutisia. Näitä ei vain aina osata nähdä. Ehkä siksi, että monet asiat yhteiskunnassamme ovat niin itsestään selviä, ettei niiden olemassaoloa enää kunnolla tajuta.

Opettajana olen joskus pohtinut, mitä ahdistus tai ahdistaminen nuorille tarkoittaa. Vielä muutama vuosi sitten sanottiin, että nuorilla on kaksi tunnetta: v***tus ja ei-v***tus. Nykyisin v-sanan käyttö on ehkä vähentynyt, mutta olen miettinyt, onko sen tilalle tullut ahdistus. Kun nuori sanoo, että häntä ahdistaa, tarkoittaako hän varsinaista ahdistusta vai jotain yleistä negatiivista tunnetta, jolle ei ole muuta nimeä?

Ahdistus-sanaa käytetään monenlaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi vieraalle ihmiselle puhuminen voi nuoren mielestä ahdistaa. Taustalla voi olla sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta voisiko joskus kyse olla myös siitä, että epämukavuusalueelle meneminen tuntuu ikävältä ja tämä tunne nimetään ahdistukseksi? Voisiko ahdistuksesta puhuminen joskus toimia keinona välttää epämiellyttäviä tilanteita, jotka olisivat kuitenkin kohdattavissa ja selvitettävissä?

Haluan korostaa, etten tiedä tästä aiheesta kaikkea, enkä halua vähätellä tai selittää tyhjäksi kenenkään tunteita tai kokemuksia. Ahdistus koskettaa kuitenkin tällä hetkellä niin suurta määrää nuoria aikuisia, etten voi olla pohtimatta sitä. Keskustelu eri näkökulmista on varmasti tarpeellista.

Ennen kaikkea on tärkeää keskustella ahdistusta kokevan nuoren kanssa. Riippumatta siitä, missä mielessä nuori käyttää sanaa "ahdistus", voimme aina sanoa: kerro lisää. Näin voimme ehkä pikkuhiljaa oppia ymmärtämään pieniä palasia tästä monimutkaisesta ja haastavasta ilmiöstä.

Mitä sinä ajattelet aiheesta?