Keskeneräisyyttä ja erilaisia vaiheita
Siivosin taannoin vaatekaappia. Aloitin vetämällä hylly kerrallaan kaikki vaatteet ulos ja kävin ne yksitellen läpi. Pohdin jokaisen vaatteen kohdalla, oliko sille vielä käyttöä vai oliko siitä aika luopua. Joku vaate sai lisäaikaa, kun päätin korjata sen.
Moni tietää, että siivotessa syntyy ensin kaaos. Mutta jos jaksaa viedä prosessin loppuun, lopputuloksena on järjestetty kaappi, jossa ei ole turhaa tavaraa. Silti ainakin itse huomaan yhden siivotun kaapin jälkeen heti seuraavan kohteen, joka kaipaisi järjestämistä. Tuntuu, että kotona on aina jokin paikka kesken. Siivous ei tule koskaan täysin valmiiksi, vaan jokin vaihe on aina meneillään.
Samoin elämässä eri vaiheet seuraavat toisiaan. Välillä joudumme tai pääsemme järjestämään asioitamme, ja toisinaan saamme nauttia seesteisemmästä ajasta. Kunnes kierto alkaa taas alusta. Koska olemme jatkuvasti yhteydessä muihin ihmisiin, myös heidän elämänvaiheensa vaikuttavat meihin.
Sanonnan mukaan elämässä ainoa pysyvä asia on muutos. Joskus muutos tulee yllättäen, toisinaan sen voi ennakoida. Harvoin kuitenkaan osaamme täysin etukäteen tietää, miltä jokin vaihe tuntuu. Uudessa tilanteessa meillä ei ole valmista mallia toimia, joten silloin toimimme vain niin hyvin kuin osaamme.
Jälkikäteen saatamme huomata, että olisimme voineet toimia tai valita toisin. Mutta jossittelu ei muuta mennyttä. Siksi onkin arvokkaampaa pohtia, mitä olemme oppineet eri vaiheiden aikana. Mitä puolia itsestämme olemme oppineet tuntemaan? Mistä turhasta olemme onnistuneet luopumaan? Mitä tärkeää olemme säilyttäneet mukanamme ja mitä olemme saaneet korjattua?
Keskeneräisyys voi tuntua epämukavalta, mutta juuri niissä hetkissä tapahtuu usein tärkeintä kasvua. Kun asiat eivät ole vielä selviä, joudumme pysähtymään ja kuuntelemaan itseämme. Se avaa tilaa oivalluksille ja auttaa meitä hahmottamaan, mikä on meille merkityksellistä. Lisäksi erilaisten vaiheiden kautta emme kasva vain ihmisinä vaan kasvamme myös ihmisyyteen, sillä oman keskeneräisyytemme hyväksymisen kautta alamme ymmärtää ja hyväksyä paremmin myös toisia.
