Mitä lapsuuden lukuhetket voivat opettaa aikuiselle?

Satuin tänään katselemaan kirjahyllyämme, jossa on yhä tallella vanhoja lastenkirjoja. Meillä ei asu enää lapsia, joille kirjoja luettaisiin, mutta olemme kuitenkin halunneet säilyttää muistoina osan lasten vanhoista kirjoista. Kirjojen äärellä palasin ajatuksissani takaisin aikaisempien vuosien lukuhetkiin ja suosikkitarinoiden maailmoihin.

Lapsen ja vanhemman välisessä lukuhetkessä koetaan usein luonnollista läsnäoloa ja läheisyyttä. Lapsen näkökulmasta nämä hetket – jotka toteutuvat usein aikuisen sylissä tai vieressä – tuntuvat turvallisilta ja ovat usein erityisesti iltaisin tärkeitä rutiineja. Lukuhetkeen pysähtyminen voi toki rauhoittaa myös aikuisen mieltä.

Lastenkirjoissa toistuvat usein tietyt tutut teemat: rehellisyys kannattaa, hyvä (ja paha) saa palkkansa ja muutenkin kirjojen sankarit osaavat ottaa toiset ihmiset ja vähempiosaiset huomioon. Opetuksellisten tarinoiden ohella suosittuja ovat myös kirjat, joissa hahmoille sattuu monenlaisia hassuja kommelluksia, joille lapsi ja aikuinen voivat yhdessä nauraa. Kirjoista välittyy siis iloa ja huumoria, mutta ne toimivat myös välineenä käsitellä vaikeita ja haastavia tunteita.

Kirjahyllyn äärellä jäin pohtimaan, että läheisyys, läsnäolo, turvallisuus, ilo ja haastavien tunteiden käsittelyn taito ovat asioita, joille on nykypäivänä ehkä jopa entistä enemmän tarvetta myös aikuisten maailmassa. On hienoa, että välitämme näitä asioita lapsille muun muassa kirjojen kautta, mutta miten niitä saataisiin lisää aikuisten maailmaan?

Pysähdy hetkeksi pohtimaan:

• Muistatko sinä ruokkia läheisyyttä, läsnäoloa ja iloa omassa elämässäsi?

• Mitkä asiat muistuttavat sinua siitä, että olet turvassa?

• Miten otat vastaan haastavat hetket elämässäsi?