Miksi toivo on tärkeää – varsinkin silloin, kun tulevaisuus pelottaa?

Tämän viikon alussa julkaistiin tuore nuorisobarometri, joka mittaa nuorten arvoja ja asenteita. Sen tulokset ovat huolestuttavia, sillä nuorten pessimismi maailman tulevaisuuden suhteen on lisääntynyt. Peräti 50 prosenttia vastanneista suhtautui maailman tulevaisuuteen pessimistisesti tai erittäin pessimistisesti. Tulokset kertovat myös nuorten kokeman epävarmuuden ja turvattomuuden tunteiden lisääntymisestä.

Elämme aikaa, jossa maailman tilanne, taloushuolet ja jatkuva negatiivisten uutisten tulva kuormittavat myös aikuisia. Tulevaisuusuusko onkin tällä hetkellä koetuksella meillä kaikilla, ikään katsomatta.

Haluan silti ajatella, että usko tulevaisuuteen kuuluu lähtökohtaisesti jokaiselle. Tutkimustenkin mukaan toivon ylläpitäminen on yksi tärkeimmistä voimavaroista haastavien tilanteiden keskellä. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että toivo tuntuu kadonneen. Takana saattaa olla jo niin paljon koettelemuksia, että usko parempaan huomiseen on koetuksella. Toisinaan taas ympäröivien uhkakuvien voima on niin valtava, että myönteisiä asioita on vaikea havaita. Tähän voivat vaikuttaa niin digitaalisen maailman algoritmit kuin oman mielemme ansat, jolloin ajattelu urautuu näkemään vain kapean, synkän näkymän.

Toivosta luopuminen on kuitenkin vahingollista, sillä se johtaa helposti lamaantumiseen. Jos koemme, ettei paremman maailman eteen voi enää tehdä mitään, saatamme menettää halun yrittää. Tästä voi seurata hällä väliä -asenne, jossa mieleen hiipii ajatus siitä, onko millään enää mitään väliä.

Sen sijaan toivosta kiinni pitäminen voi saada aikaan ihmeellisiä asioita. Se on voima, joka saa meidät yrittämään vaikeissakin paikoissa. Maailma on täynnä esimerkkejä tilanteista, joissa lähes mahdottomasta on selvitty toivon ja sinnikkyyden avulla. Kun uskallamme ylläpitää toivoa, alamme usein nähdä ympärillämme myös enemmän mahdollisuuksia.

Emme voi aina vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme kokemaamme. Meillä aikuisilla on usein jo varastossamme kokemuksia aiemmista haasteista ja niistä selviytymisestä. Nämä selvitetyt kriisit ovat arvokkaita voimavaroja elämänkokemustemme joukossa. Nuoret taas saattavat olla vaativien tilanteiden edessä ensimmäistä kertaa, mikä tekee kokemuksista henkisesti erityisen raskaita. Siksi aikuisten tehtävä onkin luoda nuoriin uskoa siihen, että asiat järjestyvät lopulta – tavalla tai toisella.

Toivo on valtava voima, ja siitä kannattaa pitää kiinni kaikin voimin. Sen etsiminen ja vaaliminen on myös yksi terapian perustehtävistä. Tuo etsintä aloitetaan tarvittaessa aivan pienistä asioista. Kun pieniä valonpilkkuja alkaa taas löytyä, koko elämä alkaa näyttää ja tuntua erilaiselta – ja vaalimisen arvoiselta.