Mielen rauhaa hiihtoretkellä
Tänään oli mielettömän hyvä hiihtosää!
Kävin siskoni kanssa pienellä lomapäivän hiihtoretkellä. Pakkasimme reppuun eväät, hiihdimme eräälle laavulle evästelemään ja palasimme takaisin lähtöpaikkaan. Keli oli kuitenkin matkalla muuttunut koko ajan paremmaksi, joten päätimme vielä nautiskella kevätauringosta ja tehdä alun suunnitelmasta poiketen vielä ylimääräisen lenkin.
En ole ehkä teknisesti erityisen taitava tai kovin nopea hiihtäjä, mutta olen lapsesta saakka tykännyt hiihtämisestä erityisesti rauhallisilla metsäladuilla. Talvisessa luonnossa on rentouttavaa edetä hiljakseen omassa vauhdissa. Samalla ajatukset tulevat ja menevät omassa luonnollisessa tahdissaan.
Ladulla hiihtäessäni mieleeni palasi jo lapsuudesta tuttu oivallus: ylämäen jälkeen tulee aina ennemmin tai myöhemmin myös alamäki. Tätä ajatusta olen vuosien varrella sanonut itselleni ladulla, mutta myös muussa elämässä.
Hiihtämiseen on helppo keksiä myös muita yleisesti elämään liittyviä vertauskuvia: välillä sukset luistavat paremmin ja välillä huonommin. Jos haluaa kehittyä ja kasvattaa kuntoa, ei voi odottaa vain aurinkoisia kelejä, vaan sinnikkyyttä harjoitteluun on löydettävä monenlaisilla ilmoilla. Kun takana on sopiva määrä treeniä ja haasteita, niin hyvät päivät tuntuvat entistä paremmilta. Toisaalta viime olympialaisissakin näimme, että myös taitavat hiihtäjät kaatuvat joskus, mutta silti on mahdollista kivuta vielä jopa palkintosijoille.
Kaikkien ei tietenkään tarvitse hiihtää tavoitteellisesti tai edes tykätä hiihtämisestä. Mieltä voi tyhjentää monella muullakin tavalla. Tärkeintä on löytää keino, jolla voi rentoutua ja haastaa itseään sopivasti – välillä ehkä tuskaillen etenemisen kanssa, taas vauhdista ja maisemista nauttien. Ja kuten sanotaan, niin hyvässä seurassa ikävät tunteet puolittuvat ja ilot tuplaantuvat.
Mitä sinun hiihtoretkesi on tänään? Toivottavasti se tarjoilee sinulle juuri niitä asioita, joita tähän päivään eniten tarvitset – rauhaa, vauhtia, haasteita tai kevätauringon paistetta.
