Kun pitäisi olla jotakin muuta -vai pitääkö sittenkään?
Pysähdytkö välillä miettimään, onko elämäsi juuri nyt sellaista kuin sen ”pitäisi” olla? Vertaatko itseäsi muihin sillä seurauksella, että oma olo alkaa tuntua kurjalta ja värittömältä? Erityisesti sosiaalisen median luoma illuusio muiden täydellisyydestä saa meidät välillä tuntemaan riittämättömyyttä, vaikka todellisuudessa jokaisen elämään kuuluu harmaita sävyjä ja huonompiakin päiviä.
Vertailu toisiin ihmisiin on kuin kaksiteräinen miekka. Parhaimmillaan voimme ottaa toisista mallia: jos huomaamme ystävämme onnistuvan elämänmuutoksessaan, voimme ajatella pystyvämme siihen itsekin. Voimme iloita toisen menestyksestä ja saada vinkkejä omiin tavoitteisiimme. Pahimmillaan taas tunnemme kiukkua, kateutta tai huonommuutta. Silloin nämä tunteet alkavat nakertaa omaa arkeamme ja ne voivat viedä huomion pois siitä, mikä itselle on oikeasti arvokasta.
Meitä on usein syystäkin muistutettu siitä, että ihmisillä on tapana julkaista somessa asioita melko yksipuolisesti. Haluamme kertoa elämämme mukavista tapahtumista, mutta harvoin jaamme yhtä avoimesti ikäviä uutisia tai vastoinkäymisiä. Jotkut rakentavat tietoisesti itselleen tietynlaista some-identiteettiä, joka voi erota hyvinkin paljon ihmisen todellisesta arkiminästä.
Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on toki hyvä huomioida positiivisia asioita ja iloita niistä – tästähän somepäivitykset usein kertovat. Niitä selatessa on silti hyvä muistaa, etteivät julkaisut ole koko totuus kenenkään elämästä. Sama pätee reaalimaailmaan: emme me jaa kaikkia tunteitamme työpaikoilla tai välttämättä edes ystävien kesken. Tämä on normaalia ja toivottavaakin, mutta toisinaan on hyvä ymmärtää, että rohkealtakin näyttävä ihminen voi tuntea pelkoa tai että aina iloiselta vaikuttava tyyppi on voinut kokea elämässään monia vastoinkäymisiä. Kun tiedostamme tämän, suhtautumisemme muihin – ja ennen kaikkea itseemme – muuttuu inhimillisemmäksi.
Terapiassa puhutaan usein siitä, millaista elämän ”pitäisi” olla tai millaisia tunteita meidän tulisi kokea. Välillä pohdimme asiakkaan kanssa konkreettisia askeleita kohti toivottua tulevaisuutta. Joskus taas tilanne on sellainen, ettei sitä voi tai edes kannata yrittää muuttaa väkisin. Silloin keskeistä on tarkastella omaa suhtautumistaan asiaan. Useimpiin tilanteisiin ja tunteisiin löytyy lopulta useampi näkökulma. Alkuperäinen ”pitäisi-tilanne” voi tällöin muuttua laajemmaksi ymmärrykseksi siitä, että on monia hyviä tapoja elää. Tunteitakaan ei kannata lähtökohtaisesti luokitella vain hyviksi tai huonoiksi.
Monen mielestä elämässä riittää, että se on tarpeeksi hyvää. Täydellisyyden tavoittelu on uuvuttavaa, sillä 100-prosenttinen onnistuminen on harvoin mahdollista. Asioiden hyvät puolet kannattaa toki oppia näkemään, ja onnistumisista saa kertoa muille. On hienoa, jos osaamme iloita toisten kanssa ja nähdä samalla oman arkemme arvokkaana juuri sellaisena kuin se sattuu olemaan.
