Mielen tyhjentämisen taito – mitä retkeily voi opettaa meille arjesta?

Olen tänä kesänä nauttinut suunnattomasti yhteisestä ajasta minulle läheisten ihmisten kanssa. Toisaalta viihdyn toisinaan yksin ja kaipaan omaa rauhaa. Nyt loman lähestyessä loppuaan kävin retkeilemässä pari vuorokautta ihan omassa seurassani.

Ajattelin etukäteen, että kävellessä minulla olisi hyvää aikaa kuunnella omia ajatuksiani ja käsitellä asioita. Hieman yllättäen huomasinkin jossain vaiheessa, etten oikeastaan ajatellut mitään erikoista. Ajatuksia toki tuli ja meni, mutta en jäänyt pohtimaan mitään sen pidemmäksi aikaa. Loppumatkasta tajusin, että parasta mitä saattoi tapahtua, oli mielen tyhjeneminen turhasta kuormasta. Kävelin vain katsellen ympärilleni ja havainnoiden ympäristöä siinä hetkessä.

Reissun jälkeen olen miettinyt, että vaelluksen opit liippaavat läheltä niitä teemoja, joita opettelemme usein myös terapiassa ja arjen hyvinvoinnissa. Ainakin seuraavat näkökulmat ovat nousseet minulle mieleen:

·       Ennakoi ja varaudu sopivasti. Elämässä ja polulla tulee vastaan myös huonompia hetkiä ja jyrkkiä nousuja. Niihin voi varautua, mutta kaikkia tulevia huolia ei tarvitse kantaa mukanaan yhdellä kertaa.

·       Anna ja vastaanota apua. Huomioi toiset ja ole valmis auttamaan. Samalla on tärkeää hyväksyä ajatus siitä, että jokainen meistä tarvitsee joskus apua ja tukea.

·       Huolehdi perustarpeistasi. Lepää ajoissa, syö ja juo säännöllisesti sekä riittävästi. Mielikin uupuu nopeasti, jos kehon tarpeet unohdetaan.

·       Pysähdy ja aisti. Pysähdy välillä ihastelemaan ja ihmettelemään ympäristöäsi. Käytä kaikkia aistejasi, ole läsnä tässä hetkessä, nauti ja elä.

Millaisia oppeja tai pysähtymisen hetkiä sinun kesäsi tai arkesi on sinulle tarjonnut?