Opettamisen iloa ja kiitos tunnista – pienillä sanoilla on iso merkitys
Sain muutama päivä sitten lukea erään lukiokurssin alkukyselyn vastauksia, joista yksi jäi erityisesti mieleeni. Eräs opiskelija oli kirjoittanut terveisiinsä: ”Opettamisen iloa opettajalle, kiitos että saadaan opiskella.” Ilahdun myös joka kerta, kun jotkut opiskelijat sanovat luokasta poistuessaan ”kiitos tunnista.”
Tällaiset pienet toivotukset tuovat opettajan päivään lisää valoa ja merkityksellisyyttä, mutta ajattelen, että ne tukevat myös opiskelijoiden mielenterveyttä.
Asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä
Meillä kaikilla on taito tottua hyvään. Psykologiassa puhutaan ihmismielen taipumuksesta kiinnittää huomio helpommin ongelmiin, puutteisiin ja uhkiin – tämä negatiivisuusvinouma on auttanut esi-isiä pysymään hengissä, mutta nykyarjessa se voi useammin turhaan kapeuttaa näkökulmaamme. Hyvät asiat muuttuvat nopeasti taustakohinaksi ja itsestäänselvyyksiksi.
Kuitenkin se, että saa tehdä mieluisaa ja merkityksellistä työtä, ei ole itsestäänselvää. Se, että meillä on vapaus ja mahdollisuus opiskella, sivistää itseämme ja oppia uutta, on etuoikeus.
Terapianäkökulmasta edellisen ymmärtämisessä kyse on mielen kyvystä katsoa omaa elämää laajemmasta perspektiivistä. Kun ymmärtää, etteivät hyvät asiat ole itsestäänselviä, oma paikka maailmassa alkaa näyttäytyä entistä parempiosaiselta, ja arki tuntuu merkityksellisemmältä.
Kiitollisuus on mielen taito, joka vahvistuu harjoittelemalla
Kiitollisuuden merkityksestä ei puhuta terapiassa tai hyvinvointikeskusteluissa suotta. Kyse ei ole vaaleanpunaisista laseista tai vaikeiden tunteiden kieltämisestä, vaan siitä, mihin haluamme keskittyä ja mihin kiinnitämme huomiomme.
Aivot muovautuvat sen mukaan, mihin huomiomme suuntaamme. Kun tietoisesti pysähdymme huomaamaan toisen ihmisen kiltteyden, saavutettavissa olevan myönteisen asian tai onnistuneen kohtaamisen, vahvistamme mielessämme turvan ja tyytyväisyyden tunnetta. Kun opiskelija kiittää tunnista tai toivottaa opettajalle iloa, hän tekee jotain terapianäkökulmasta arvokasta: hän antaa mielelleen luvan pysähtyä hyvän äärelle. Samalla syntyy myönteinen vuorovaikutuskehä, joka ravitsee sekä kiittäjän että kiitoksen vastaanottajan hermostoa ja mieltä.
Pysähdy tänään hetkeksi pohdiskelemaan:
Mitä "itsestäänselvyyttä" voisit katsoa tänään uusin, kiitollisin silmin?
Kenelle voisit sanoa tänään ”kiitos”?
Pienet sanat ja pysähdykset voivat muuttaa toisen ihmisen päivän – ja samalla ne muokkaavat omaa mieltämme kohti levollisempaa ja onnellisempaa elämää.
