Merkityksellinen elämä kantaa – ajatuksia itsemurhasta ja toivosta

Tällä viikolla on kerrottu uutisissa kansanedustaja Eemeli Peltosen itsemurhasta. Tämä surua herättävä asia on koskettanut Eemeli Peltosen läheisten ja työkavereiden lisäksi varmasti myös monia ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta läheisen menetyksestä itsemurhaan. Itsemurha jättää läheisiin loppuelämän kestävät jäljet.

Ihminen voi ajautua itsemurhaan monista syistä, mutta tutkimusten mukaan itsemurhassa ei ole useinkaan ensisijaisesti kyse halusta kuolla, vaan ennen kaikkea toiveesta ja tarpeesta päästä eroon vaikeasta ja toivottomalta tuntuvasta tilanteesta. Juuri tietyllä hetkellä ihmisellä voi olla niin paha olla, ettei hän pysty näkemään toivoa paremmasta. Vaikean tilanteen ja ikävien tunteiden keskellä ihminen ei pysty ajattelemaan, että sietämättömätkin tunteet ovat ohimeneviä ja että vaikeissakin tilanteissa on usein jokin oljenkorsi, joka auttaa elämässä eteenpäin. Silloin oman elämän lopettaminen voi tuntua helpottavalta ratkaisulta.

Itsemurhaan liittyy usein myös kokemus siitä, että elämällä ei ole merkitystä. Toisin päin käännettynä: sellaiset ihmiset, jotka kokevat elämänsä merkitykselliseksi, eivät yleensä harkitse itsemurhaa. Elämän merkityksellisyyden kokemus on monissa muissakin tilanteissa suuri voimavara, ja sitä kannattaa välillä tietoisesti pohtia. Se on tutkimusten mukaan myös yksi onnellisen elämän peruspilareista.

Mikä sinulle on elämässä tärkeää ja merkityksellistä?
Miten toteutat näitä asioita arjessasi?
Mitkä asiat tuovat sinulle toivoa?
Kenelle sinä olet tärkeä?

Jos aihe herättää sinussa ahdistusta tai kaipaat tukea, olethan yhteydessä ammattilaiseen. Esimerkiksi MIELI ry:n kriisipuhelin palvelee numerossa 09 2525 0111 (24/7).