Ajatuksia rohkeudesta

Terapiatyössä olen huomannut, että moni kaipaa elämäänsä lisää rohkeutta. Aihe nousee usein esille niin nuorten kuin vanhempien asiakkaiden kanssa.

Mitä rohkeus sitten on – ja mitä se ei ole?

Rohkeus ei ole uhkarohkeutta

Rohkeus ei ole impulsiivista toimintaa tai vaarojen vähättelyä ilman harkintaa. Uhkarohkeus on usein tunteiden väistelyä tai ulkoisen hyväksynnän hakemista.

Sen sijaan aito rohkeus sallii myös pelon ja epävarmuuden. Elämme maailmassa, jossa tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja tietynlainen epävarmuus on läsnä jatkuvasti. Rohkeus elää ei tarkoita sitä, että odottaisimme kaiken muuttuvan varmaksi tai turvalliseksi. Se on uskallusta tarttua elämään, kokea ja unelmoida epävarmuudesta huolimatta. Rohkeudessa pelko tiedostetaan ja hyväksytään, mutta toimitaan siitä huolimatta: "Minua jännittää, mutta teen tämän silti, koska asia on minulle tärkeä."

Antiikin hyve: Viisautta ja kohtuutta

Antiikin filosofiassa – erityisesti Aristoteleen ajattelussa – rohkeus nähtiin yhtenä keskeisistä hyveistä.

Aristoteles kuvasi rohkeutta kultaisena keskitienä kahden ääripään välissä. Se sijoittuu pelkuruuden (pelko lamauttaa toiminnan) ja uhkarohkeuden (sokea toiminta ja pelon kieltäminen) väliin. Antiikin filosofeille rohkeus oli kykyä tunnistaa vaarat ja omat rajat, mutta toimia silti eettisesti oikein.

Omien arvojen puolustamista

Rohkeus liittyy vahvasti myös omiin arvoihin ja niiden puolustamiseen. Rohkea ihminen uskaltaa elää omannäköistä elämää, asettaa rajoja ja toimia oikein – myös silloin, kun se on epämukavaa.

Olin viikonloppuna koulutuksessa, jossa nousi esiin tutkimustieto nuorten maailmasta: nuori, joka puolustaa koulukiusattua, on kavereiden kesken arvostettu. Kiusaamiseen puuttuminen vaatii sosiaalista rohkeutta, mutta se osoittaa vahvaa eettistä selkärankaa, jota muut kunnioittavat.

Terapiassa rohkeus kasvaa itsetuntemuksen myötä

Kukaan ei ole valmiiksi rohkea joka tilanteessa, vaan rohkeuttakin voi harjoitella ja kasvattaa. Terapiassa tämä tarkoittaa usein myös rohkeutta ns. katsoa tosiasioita silmiin, eli omien tunteiden, rajojen ja elämäntilanteen rehellistä kohtaamista.

Ihailemme usein toisten rohkeutta, mutta tunnistamme itsessämme helposti vain pelkoa. Onkin mahdollista, että toiset näkevät sinussakin rohkeutta, jota et itse huomaa. Saatat pitää itseäsi arkana, vaikka läheiset näkevät sinussa sitkeyttä: kykyä ottaa vaikeita asioita puheeksi, asettaa rajoja tai kohdata kriisejä. Oman rohkeuden huomaaminen alkaakin usein siitä, että opettelee katsomaan itseään yhtä lempeästi ja arvostavasti kuin muita.

Pohdittavaksi tälle viikolle:

• Mihin tarvitset tällä viikolla rohkeutta? Onko se tärkeän asian puheeksi ottaminen, "ei":n sanominen, oman ajan raivaaminen vai uuden askeleen ottaminen?

• Miten voit ruokkia rohkeuttasi? Voisitko suhtautua pelkoosi lempeästi, hakea tukea läheiseltä tai muistuttaa itseäsi siitä, miksi jokin tietty asia on sinulle tärkeä?