Koiranilma tarkoittaa meillä keliä, jolloin koiraa ei tahdo saada millään ulos. Tänään oli juuri sellainen ilma ja aamu: yöllä alkanut räntäsade jatkui edelleen, ja kaikkialla oli märkää. Ulos oli kuitenkin lähdettävä, joten vein Valon puoliksi väkisin ulos.
Lenkki alkoi niin, että koira kulki perässäni mateluvauhtia. Se pysähteli vähän väliä ja katseli minua ikään kuin kysyen, eikö jo käännytä takaisin. Olin vähällä itsekin taipua samaan ajatukseen, mutta päätin sittenkin jatkaa matkaa.
Jotain muuttui, kun pääsimme asfalttitieltä metsäpolulle. Valo sai jostain virtaa, alkoi edetä huomattavasti nopeammin ja nosti häntänsä pystyyn. Kivet, juurakot, kierrettävät puut ja maassa lojuvat rungot, joiden yli piti – tai sai – hypätä, tuntuivat inspiroivan ja innostavan sitä. Polun varrella on selvästi koiran näkökulmasta myös paljon kiinnostavampia hajuja kuin tavallisella tiellä. Kun vastaan tuli vielä tuttu koirakaveri, jota pääsi tervehtimään, alun vastahankaisuus oli tipotiessään.
Itsekin kohtasin jotakin erityistä: erään sammalpeitteisen kannon päällä näytti kasvavan dahlian kukinto. En lopulta päässyt selvyyteen, saattoiko se ihan oikeasti kasvaa siinä, mutta punainen kukka vihreässä sammaleessa näytti muuten harmaassa kelissä joka tapauksessa hienolta. Se sai ajattelemaan, että hämärässä ja harmaudessakin voi olla väripilkkuja – vähän samaan tapaan kuin vanhassa ajatuksessa siitä, että pimeydessä on aina myös valoa ja tutussa sanonnassa, ettei ole niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.
Kävellessäni sain hyvää mieltä myös siitä, kun näin Valon piristyneen. Kiinnitin myös huomiota luonnon värisävyihin, jotka eivät olleetkaan pelkkää harmaata. Sammalet ovat märkinä erityisen vihreitä, ja monet heinät erottuivat taustasta keltaisina. Maahan varisseet lehdet ovat näin marraskuussa jo ruskeita, mutta esimerkiksi monet saniaiset ovat yhä kirkkaan vihreitä. Ne tuntuvat hehkuvan sellaista valoa ja energiaa, jota monessa paikassa on tähän aikaan vuodesta kovin vähän.
Loppujen lopuksi tunti räntäsateessa virkisti sekä koiraa että minua. Ulos lähteminen kannatti, vaikka liikkeelle lähtö tuntuikin aluksi raskaalta.
Mitkä asiat ovat sinulle sellaisia, että tiedät niiden kannattavan, vaikka aloitus onkin tahmeaa?
Entä milloin olet saanut huomata, että elämä ei olekaan ihan yhtä harmaata kuin miltä se ensin saattaa näyttää?