Kaveri tekee hyvää -myös hevoselle

Koulun alettua olemme keskustelleet opiskelijoiden kanssa kavereista – tai niiden puuttumisesta – yksittäisillä opintojaksoilla. Jokaisessa ryhmässä on opiskelijoita, joilla on vähintään yksi tuttu mukana, ja myös heitä, joilla ei vielä ole ketään läheistä kurssilla. Monelle olisi mukavaa ja turvallista työskennellä tunneilla vain tuttujen kanssa. Mutta mitä tapahtuu niille, jotka tulevat kurssille yksin? Ilman kaveria kurssille tulleet saattavat kerrasta toiseen kokea olonsa yksinäiseksi ja sivuun jätetyksi. Vieraiden kanssa työskentely voi ahdistaa – mutta niin voi myös yksin olo, syrjään jääminen tai se, että joutuu opettajan huomion kohteeksi tilanteessa, jossa oma olo on jo valmiiksi kurja.

Mikä sitten avuksi? Ainakin kaikenlainen tutustuminen voi helpottaa tilannetta ja vähentää vierauden tunnetta. Vanhan viisauden mukaan toisilleen vieraat ihmiset eivät ole vieraita enää sen jälkeen, kun he ovat löytäneet keskenään jotain yhteistä. Tällaisia yhdistäviä asioita kannattaa välillä tietoisesti pyrkiä etsimään. Erilaiset tutustumis- ja ryhmäytymishetket tai -päivät saattavat joskus tuntua teennäisiltä, mutta niiden tarkoitus on hyvä: madaltaa kynnystä mennä toisten seuraan ja vähentää yksinäisyyttä. Tässä on ilmeisesti toisinaan myös onnistuttu.

Jokaisen kannattaa myös oma-aloitteisesti etsiytyä sellaisiin paikkoihin, joista voisi löytää itselleen mieluista seuraa – oli kyse sitten koulusta, työstä tai vapaa-ajasta. Toiset kokevat tarvitsevansa enemmän ihmisiä ympärilleen kuin toiset, mutta sosiaalipsykologiankin perusajatus on, että ihmiselle on luontaista olla toisten ihmisten kanssa.

Eikä tämä yhteys lajitovereihin ole vain ihmisten juttu: sanomalehti Karjalainen uutisoi tänään, että hevosten hyvinvointiin vaikuttavien lakiuudistusten johdosta hevosilla pitää olla ensi vuodesta lähtien pysyvässä pitopaikassaan kaveri – joko toinen hevonen, aasi tai muuli.

"Mitä sinä voisit tehdä tänään, jotta joku tuntisi kuuluvansa joukkoon?"