Loitsuja kateudesta: onko toisen onni minulta pois?

Oletko koskaan miettinyt, miksi kateus tuntuu niin epämiellyttävältä tunteelta?

Olin viime viikonloppuna ulkoilemassa Särkiselän luontopolulla Outokummussa. Samalla reissulla pääsin sattumalta kuuntelemaan uskontotieteilijä Ilona Tuomen luentoa Outokummun alueelta kerätyistä vanhoista loitsuista. Mieleenpainuvinta oli, että kaikkein eniten oli kerätty loitsuja, joiden tarkoituksena oli karkottaa kateutta.

Tuomi kertoi, että Suomessa ajateltiin ennen, että hyvää onnea tai hyviä asioita oli olemassa vain rajallinen määrä. Jos naapurilla oli erityisen hyvä kalaonni ja itsellä huonompi, saatettiin ajatella, että naapuri oli vienyt minulle kuuluvia kaloja. Tällöin naapuri halusi suojautua minun kateudeltani: hän saattoi esimerkiksi loitsia silmäni sokeiksi, etten näkisi hänen saalistaan ja lähtisi anastamaan sitä itselleni. Toisten kateus nähtiin vaarallisena, ja siltä pyrittiin suojautumaan monin keinoin.

Väitän, että monen mielestä kateus on edelleenkin ns. huono tunne. Edelleenkin saatamme välillä miettiä, kuinka kerromme omista onnistumisistamme niin, että toiset eivät tulisi kateellisiksi. Toisaalta kateuden tunnetta itsessä voi olla jotenkin noloa tai häpeällistä myöntää -ikään kuin sitä ei olisi sallittua tuntea.

Kateus on kuitenkin tunne siinä missä muutkin tunteet. On luonnollista välillä tuntea kateutta. Kun kateus seuraavalla kerralla nostaa päätään, niin ehkä voisimme sen syrjään työntämisen sijaan jäädä hetkeksi keskustelemaan sen kanssa. Ehkä jotenkin näin: ”Huomaan, että yrität nyt kovasti tulla esille. Ehkä sinulla on jotain mielenkiintoista asiaa. Kertoisitko, mitä sinulla on mielessäsi?”. Mitä luulet kateuden tässä kuvitteellisessa keskustelussa vastaavan?

Kateus voi joskus muistuttaa meitä jostain tärkeästä. Se kiinnittää huomiomme johonkin, mitä toisella on, mutta meillä ei – ehkä johonkin, mitä itsekin toivomme elämäämme. Tällöin kateus voi toimia kompassina, joka ohjaa meitä kohti omia toiveita ja arvoja. Sen sijaan, että jäämme kiinni vertailuun, voimme kysyä: Mitä konkreettista voisin tehdä, jotta oma elämäni olisi enemmän sellaista kuin toivon?

Voimme myös ehkä hetken keskustella kateuden kanssa siitä, mitkä asiat meillä on jo elämässä hyvin. Onko kohtuullista ja realistista odottaa, että kaikki olisi aina täydellistä? Kateus voi rauhoittua siitäkin, että tietoisesti havaitsee omassa elämässä asioita, joihin on syytä olla tyytyväinen. Ehkä se oppii pikkuhiljaa ymmärtämään, että jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin erilaista: kaikilla meillä on omat onnistumisemme ja menetyksemme eikä yhden hyvä ole toiselta pois.