Paloja ja laastia

Ihastuin pari vuotta sitten Rooman matkalla antiikin aikaisiin mosaiikkeihin. Niistä innostuneena halusin tänä kesänä itse kokeilla mosaiikkien tekoa. Ei muuta kuin ohjeet esille netistä ja tilaus askartelukauppaan.

Hyvin pian tuli huomattua, että pienenkään mosaiikkityön tekeminen ei ole hätäisen hommaa. Palojen yhteen sommittelu kävi hyvinkin tietoisuustaitoharjoituksesta. Ensin piti kuitenkin etsiä kaupasta tulleesta palasekoisuksesta sopivimmat palat ja osa niistäkin saada pienemmiksi. Vasta-alkajan konsti oli lyödä paloja vasaralla pihakivetystä vasten, joten lopputulos oli täysin sattuman kauppaa. Lopuksi jo liimattujen palojen välit täytettiin laastilla. Siinä peittyi samalla osa paloistakin, jotka sitten vähän myöhemmin piti kaivella takaisin esiin.

Myös minuuden voidaan ajatella koostuvan erilaisista paloista -niin sileistä kuin soroisista. Osa paloista tuntuu loksahtaneen alun alkaen täydellisesti paikoilleen, kun taas toisia saa enemmän etsiä ja asetella paikoilleen. Välillä jo asetellut palat saattavat joutua vaihtoon. Onneksi ei ole mikään kiire. Palojen sovittelu on tärkeä vaihe, joten sille kannattaa antaa aikaa.

On jännittävä hetki, kun laastin alta pyyhitään kirkkaat värit. Lopputulos ei ole ehkä täydellinen, mutta onneksi sen ei tarvitse ollakaan. Taideteos on joka tapauksessa ainutlaatuinen.